JESSE KESKIAIKAKOIRA 

TÄSTÄ VOIT LUKEA MAKUPALAN KIRJASTA:

 

Hannele kääntyi katsomaan Jennaa välittämättä keskiaikamarkkinoiden hulinasta ja ympärillä parveilevista näyttelijöistä.

- Mitä sanot, mentäiskö ensiksi jäätelöä ostamaan? Mulla on kauhea hiki näissä näyttelijän vetimissä, hän kysyi.

- Mennään vain. Tiedätkö, missä päin jäätelökoju on?

- Ei aavistustakaan. Kysytään vaikka tuolta dominikaanimunkilta.

Raatihuoneelta päin oli tulossa vastaan mustaan, hupulla varustettuun viittaan pukeutunut lihava munkki Pyhän Olavin dominikaanikonventin suunnalta. Hänen rinnallaan riippui suuri krusifiksi, ja viitan alta pilkotti valkoinen aluspuku.

- Hei anteeksi, Jenna huudahti, kun mies tuli kohdalle. Osaisitteko neuvoa, missä täällä myydään jäätelöä?

Jennan puhe loppui kuin veitsellä leikaten, sillä luostariveljeskunnan edustaja sieppasi saman tien hänestä kiinni ja yritti suudella. Kauhistunut Jenna ehti hädin tuskin kääntää päänsä sivuun.

- Mitä sä munkki oikein meinaat? Hannele kimpaantui ja kiskaisi miestä rajusti käsivarresta. - Näpit irti kaveristani, tai vietät loppuikäsi rikkaruohopellossa!

Munkki irrotti otteensa Jennasta ja vetäytyi askeleen verran taaksepäin.

- Tässä taisi sattua pieni erehdys, kaunis neito, munkki mumisi ja veti huppua paremmin kasvojensa eteen.

Jenna suori asuaan.

- Niin tosiaan tapahtui, hän sanoi kiukkuisena. 

- Luulin, että te, arvon neitsyt, halusitte liehakoida minua.

- Minäkö liehakoisin katolilaista munkkia?

Munkilla alkoi olla vaikeuksia naurunsa pidättelemisessä. Sitten Hannele tunnisti hänet.

- Eetu! Jenna, se on Rantasen Eetu!

Jenna häkeltyi. Miten poika voi olla tuollaisessa munkinpuvussa? Eikö hänen pitänyt esittää pikkuritaria?

- Oletko sä Eetu seonnut vaatteissa? Hannele kysyi ja purskahti nauramaan.

- Vaihdoin viime tipassa osia yhden kaverini kanssa, joka halusi heiluttaa miekkaa, Eetu tunnusti ja kohensi riippuvaa mahaansa. - Munkkina on paljon jännittävämpää.

- Mikä nousukas! Jenna puuskahti.

- Päinvastoin. Mä alenin arvoasteikossa, kun luovuin ritarin osasta. Mutta pikku pusun voisit kyllä kirkonmiehelle antaa markkinapäivän kunniaksi.

- Eikä! Älä yritäkään, Eetu! Mua ei pussata!

ILMESTYNYT!

'**************************************************************************************

 

JESSE MÖKKIKOIRA 

LUE TÄSTÄ MAKUPALA  KIRJASTA:

Mökki oli ihastuttava sisältäkin. Näki, että kaikki oli tehty varoja säästelemättä. Huoneita oli useita, aurinkoinen keittiö merelle päin ja suuret ikkunat.

- Minusta ilma on hieman kosteaa täällä sisällä, Elsa valitti. - Väinö, laita tuli takkaan, että paikat kuivuvat. Siinä on klapeja aivan takan vieressä. Minä katan sillä välin meille lounaan tähän pöydälle.

Jenna avasi pellit, ja Väinö teki pienen tulen takkaan. Paljoa ei saanut puita laittaa, etteivät hormit halkeasi pitkän tauon jälkeen... noin, nyt puita oli sopivasti.

Ikävä kyllä takka alkoi heti savuttaa. Hormi ei tuntunut vetävän lainkaan. Hetken päästä vieressä seisovat Jenna ja Hannele alkoivat yskiä. Ei, mikään ei auttanut. Savua tuprusi sisälle entistä enemmän.

- Mikä kumma tässä hormissa on vikana? Väinö ihmetteli ja koetti tähytä takan sisälle. - Aukaiskaa tytöt ovet ja ikkunat, että saadaan raitista ilmaa.

Jenna ja Hannele tekivät työtä käskettyä, mutta jos mahdollista, tehostunut ilmanvaihto sai takan savuttamaan entistä pahemmin.

- Pitihän tämä arvata, Elsa ärhenteli perunasalaattivati kädessä. - Piipussa on varmasti naakan pesä. Se on poistettava, jotta saadaan takkaan syntymään kunnon veto. Kaupunginjohtajan Amalia-serkku kertoi minulle, että naakat pesivät usein savupiippuihin.

- Ilmeisesti, Väinö myönteli. - Voi olla.

- Katsotaan, olisiko täällä jotain kättä pidempää, millä saisimme hormin auki.

Elsan katse osui seinälle ripustettuun ikivanhaan antiikkitussariin. Se oli varmaankin huvilan omistajien perintökaluja ja muutettu sellaiseksi, ettei sillä voinut enää ampua. Eiväthän he muuten olisi sitä tyhjillään seisovaan huvilaan jättäneet.

- Antakaas kun minä yritän tällä, Elsa sanoi, sieppasi aseen perästä kiinni ja survaisi pyssynpiipun ylös hormiin.

Piippu taisi heti osua linnunpesään, sillä nokea alkoi pudota savuttaviin liekkeihin. Tytöt väistyivät kauemmas takan luota.

- Naakan pesä se on, kuten arvelinkin, Elsa ähki. - Odottakaas, kohta aukeaa.

Seuraavassa hetkessä valtaisa pamaus tärisytti taloa. Aivan kuin olisi ammuttu tykillä! Laukaus sinkosi hormista joka ikisen tulpan taivaan tuuliin. Ikkunat oikein helisivät.

Elsa putosi istualleen silkasta järkytyksestä, ja Alli pakeni ulos pihalle Jessen ja Nasse-sedän kanssa. Yskivät tytöt katsoivat tyrmistyksestä lamaantuneina Elsaa, joka oli saanut hormista kaikki tuhkat päälleen ja muuttunut pikimustaksi.

- Taivaan vallat! Väinö huudahti ja tempaisi tussarin pois Elsan kädestä, ettei tapahtuisi uutta vahinkoa.

Ulkoa alkoi kantautua kovaa venäjänkielistä mekastusta. Kohta ikkunan edestä kirmasivat laiturille naapurimökin tyttö ja poika, uima-asuinen Tatjana pinkoi perässä, ja hätääntynyt aviomies juoksi hännänhuippuna yrittäen kiskoa paitaa päälleen.

- Paetkaa! Pjommi! Vladimir, tänne hyökätään! Näitkö? Njyt osui kranaatti njaapuriin, Tatjana kirkui.

Pikaveneeseensä heittäytynyt perhe nyki moottorin käyntiin ja kurvasi keula kohisten ulapalle. Kukaan ei huomannut Murua, joka oli säikähtänyt pamausta ja pudonnut laiturilta mereen.

Lue lisää kirjasta JESSE MÖKKIKOIRA. Sen saa parhaiten käsiinsä verkkokaupasta tai Myllylahden omasta nettikaupasta.